Päätin alkaa kirjoittaa blogia treenaamisesta ja agilitysta, minulle rakkaista aiheista. Ja ihan itseäni varten, potkaistakseni itseäni persuksiin mm treenimotivaation suhteen. Olen jojoilija niin syömisessä, kuin treenaamisessakin. Välillä paino tippuu hurjasti ja jaksan treenata miten paljon tahansa, punttia, juoksua, jumppaa ja agilitya, välillä iskee väsymys ja jämähdän kotiin kirjan ja jäätelön kanssa. Ja sieltä sohvalta onkin vaikea nousta ylös. Niinkuin tälläkin kertaa!
Tosin nyt halut treenata ovat kovat, mutta kroppa iskee vastaan. Pitkäkestoinen kurkkukipu pakotti lääkäriin, huomenna pääsen tarkistamaan kurkun kohtalon, toivottavasti kyseessä on asiantunteva lääkäri, joka tekee muutakin kuin katsoo lampulla suuhun ja käskee sanomaan aaa. Lisäksi niskajumi ja tensiopäänsärky (kuulema stressiä- minullako?!?) vaikeuttavat treenaamista, ei oikein uskalla tehdä mitään kun pelkään tämän pahenevan. Lämpö-ja kylmä tyynyjä vuoron perään, buranaa ja panadolia, kun muu ei auta. Onneksi torstaille varasin ajan akupunktioon, se on auttanut joka kerralla. Toivotaan, että tälläkin kerralla. Ja hammaslääkäriin pääsen viikon kuluttua, meinaavat tehdä minulle purentakiskot. En sentään narskuta hampaitani öisin, mutta puren niitä yhteen niin pahasti, että hammaslääkäri kertoi sen näkyvän kasvoistanikin. Päätin, että asioille on vihdoin tehtävä jotain, eikä vain odotettava, että oireet häviävät itsestään. Toivottavasti asiat ovat paremmin jo parin viikon kuluttua.
Nyt kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni ja avasin itselleni ruokapäiväkirjaohjelman Sulamoon. Siinä saan omien tietojeni lisäksi katsoa mitä syön ja miten syön. Kaikki syömäni kirjataan ylös, periaatteessa väliä ei ole mitä syön kunhan kalorit täyttyvät. Toki siitä näkee myös proteiinin ja hiilareiden ja rasvan määrän, prosentit ja laadun. Siksi se onkin hyvä ohjelma. Tärkeäähän ei ole syödä vain vähemmän kun kuluttaa, vaan lisäksi oikein, jotta saa kaiken tarvitsemansa ja pysyy kylläisenä.
Kokeillaan nyt miten onnistun. Kuulostipa vakuuttavalta :D. Olen kertaalleen nuorempana laihtunut Painonvartijoissa hurjasti, 20 kiloa 11 viikossa. Mutta silloin olin parikymppinen, pääsin salille pari kertaa viikossa ja nyrkkeilin neljästi viikossa. Nyt yksinhuoltajana ja yli nelikymppisenä ei aineenvaihduntakaan enää ole niin hyvä, että tuo onnistuisi. Tavoitteena on kuitenkin 5-10 kilon pudotus. Senttejä en laske, vaikka ne kirjaan ylös myös. En näin yleisesti halua toitotella painoani tai senttejäni, mutta sovitaan että miinukset ja plussat kerron viikottain, näin blogi voisi toimia kannustimena minulle itselleni.
Yksi iso tavoite minulla on, jonka takia haluan parempaan kuntoon. Harrastan erittäin aktiivisesti agilitya koirieni kanssa. Ja koska haluan huipulle, täytyy minun kasvaa kilpailijana myös itse. Ei pelkästään mentaalisesti, mutta myös liikunnallisesti. Olenkin liittynyt ryhmään, joka alkaa elokuussa ja keskittyy ohjaajan kunnon parantamisen lisäksi myös koiran kunnon parantamiseen. Toivottavasti siitä on apua. Ainakin vetäjät ovat niin asiantuntevia ja innostavia, että kuvittelisin sen jo auttavan minua. En malttaisi odottaa. Tällä viikolla pitäisi tulla jo esitietojen kyselylomake. Puhkun intoa päästä treenaamaan. Kaikki saavat yksilölliset ohjeet itselle ja koiralle. Treenaan jonkin verran jo tällä hetkellä, mutta se ei ole suunnitelmallista. Ja ongelmaksi tulevat kohdallani välipäivät, joita on aivan liian vähän. Jos treenejä on koirien kanssa kaksi viikossa, lisäksi tulevat mahdolliset kisat ja lepopäiviäkin pitäisi olla tarpeeksi. Ja kun pihatöissä kantaa multaa, kiviä, soraa ym, tekee terassia ja yrittää opiskella ja käydä töissä lastenhoidon lisäksi, ei aikaa millään riitä tavoitteelliseen treenaamiseen. Onneksi syyskuussa on koulu loppuu, valmistun, sairaanhoitajan hommat jäävät joksikin aikaa taka-alalle ja omat työt kutsuvat taas. Saan "normi" päivätyön ja pystyn ehkä suunnittelemaan asioita pidemmälle. Ja luulen, että keskityn koirien kanssa täsmätreeneihin, laatu korvaa määrän. Ja kun koira on jo kolmosissa, ei kiirettä "nousta" enää ole, SM- pisteet ja karsintapisteet riittävät. Tietenkin kisojen määrä riippuu onnistumisista, mutta tuon koiran kanssa uskon meihin enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Agilityn suhteen minulla on paljon tavoitteita. Nuori koirani kisaa kolmosissa ja pentu opettelee alkeita. Oma kenttä on valmistumassa takapihalle ja pian pääsen sinnekin harjoittelemaan, eniten tekniikkaa, joka jää ratareeneissä aina liian vähäiselle huomiolle. Tänään jouduin kuitenkin jättämään reenit väliin. SM-kisat ja Jussin Juoksut, sekä tänään jatkunut työ parin viikon loman jälkeen saivat väsymyksen niin suureksi, että lupauduin jäämään teinin kanssa kotiin viettämään leffailtaa. Mutta leffanaposteltavaksi on kasviksia dipattuna kermaviiliin. Ja vaikka söin töissä normi lounaan, söin kotona terveellisesti kunnon tonnikalasalaatin, jolla jaksan pitkään. Lisäksi koitan kiinnittää huomiota välipaloihin, jottei ruoka-aikojen väliin jäisi liikaa aikaa. Silloin minussa herää herkkuhimo ja on ihan sama mitä suuhuni työnnän. Tänään onnistuin hyvin ja jäljellä on vielä kaloreita ilta"herkuille".
Lisäksi kaivoin Polarin M600 sporttikelloni naftaliinista, se on jäänyt pöydälle pölyyntymään, koska sairaanhoitajana sellaista ei saa ranteessa käyttää. Mutta työkaverin vihjeestä laitankin sen huomenna nilkkaani. Olen aina halunnut tietää kuinka monta askelta tulee töissä otettua. Veikkaisin kymmentätuhatta tai vähän alle. Riippuen onko aamu- vai iltavuoro. Lisäksi se kertoo onko uneni kuinka laadukasta ja kauanko nukun. Uni on jäänyt hieman liian vähäiseksi nyt lomalla, vaikka luulisi asian olevan toisin päin. Pitkät kisamatkat ja pihahommat vievät mehut ja lisäksi olen ehtinyt lukea nelisen kirjaa lomalla. Ne ovat vain niin hyviä, että ei malttaisi millään mennä nukkumaan :D.
Mutta nyt siis, tästä se alkaa, terveellisempi ja sporttisempi elämä. Toivottavasti. Ja kaikki te tutut, jotka törmäätte blogiini täällä, anteeksi jo etukäteen.
